Miksi se ketogeeninen ruokavalio on minun juttuni?

Tutustuin alun perin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon joskus 2010 nettiä selatessani. Ajattelin, että ihan mahtavaa kun voin vain laihtua voita syömällä, koska rakastan rasvaa! Monia erilaisia dieettejä kokeilleena, päätin kokeilla myös tätä. Vaikka vuosien varrella on tullut välillä laitettua tämä ruokavalio sivuun, olen kuitenkin palannut aina takaisin. Nyt vihdoin lopullisesti. Seuraavaksi luettelenkin ne syyt, jonka vuoksi olen kokenut ketogeenisen ruokavalion parhaaksi omalla kohdallani.

Syön paljon monipuolisemmin. Ennen ruokalautaseni koostui siitä kastikkeesta lihalla tai pelkästä lihasta ja makaronista/perunasta/riisistä. Joskus niiden kaverina oli salaattia, mutta hyvin harvoin. Nyt kun korvaan pastat, perunat ja riisit kasviksilla, syön niitä huomattavasti monipuolisemmin kuin ennen! Se on myös yllättävää, kuinka paljon erilaisia kasviksia mahtuu 20 hiilihydraattigramman sisään. Lisäksi, saan kasviksista monipuolisesti erilaisia hivenaineita ja kuituja juuri sen verran kuin kehoni tarvitsee toimiakseen.

Vähemmän lisäaineita. En saa juurikaan syömisistäni lisäaineita, koska tuotteet joita käytän on varustettu hyvin lyhyellä tuoteselosteella tai sitä ei ole ollenkaan. Hyvänä esimerkkinä tähän voisi ottaa voin ja margariinin. Voi sisältää vain kermaa ja suolaa. Margariini sisältää näitä aineita: Rypsiöljy (48 %), vesi, kasvirasvat (SG-palmu**, kookos), emulgointiaineet (E471 ja E472c kasvirasvasta), suola (0,7 %), aromi, A- ja D2-vitamiini, väri (beta-karoteeni) *lähde: keijun sivut. Omasta mielestäni voi kuulostaa paljon paremmalta ja luonnollisemmalta vaihtoehdolta kuin margariini.

Makuaistini on parantunut. Edelliseen viitaten, makuaisti on parantunut sen myötä, mitä vähemmän olen syönyt lisäaineita. Puhtaampi ruoka on parantanut ruoan makua, koska se ei tuki makuhermoja. Tämän myötä kaikki lisäaineellinen on ruvennutkin maistumaan suoraan sanottuna aivan paskalle, jopa se Fazerin sininen. Ei kyllä tee mieli herkutella enää millään muulla, kuin vähähiilihydraattisilla herkuilla.

Oloni on energinen. Herään aamuisin pirteänä, olen iloinen ja jaksan koko päivän väsymättä. Toista oli kun söi hiilihydraatteja, olin aamuisin väsynyt ja ärtynyt. Tuota olotilaa jatkui koko päivän, ja nukuin paljon päiväunia + öisin monesti 12h putkeen. Ketogeenisellä nukun paremmin kuin ennen, eli unenlaatu on ruokavalion myötä muuttunut. Lisäksi tarvitsen vähemmän unta, ja oloni on energinen. Minä en luovu energisyydestäni enää ikinä.

Nälkä ei vaivaa pitkin päivää. Rasvat vievät hyvin nälän pois ja pitävät sen poissa. Ja kun verensokeri ei pääse nousemaan, kun se pysyy koko ajan tasaisena, joten ei ole tarvetta edes syödä. Tuntuu, että jos vetäisi hiilihydraatteja saisi olla koko ajan syömässä, sillä minua ainakin vaivaisi jatkuva nälkä. Nyt kun jatkuvaa nälän tunnetta ei ole, jää minulla aikaa muuhunkin kuin syömiseen.

Uskon ruokavalioni olevan ekologisempi vaihtoehto. Syön vähemmän prosessoitua ja lisäaineetonta ruokaa, jotka monesti tehdään tehtaissa keinotekoisesti. Kun syön puhtaita raaka-aineita suoraan maalta ilman minkäänlaisia prosesseja matkan varrella, koen tuotteen ekologisemmaksi. Oikein ihanne ideaalinen ratkaisu olisi se, että pystyisin tuottamaan ruokani aivan itse omasta maasta. Eli saisin kasvatettua kasvikset omiin tarpeisiini, lihan omalta laitumelta ja munat omasta kanalasta. Näin ei syntyisi juuri ollenkaan jätettä, ainoat jätteet pystyisi kierrättämään helposti esim. kompostoimalla. Ehkä tämä ihanne toteutuu omalla kohdallani vielä joku kaunis päivä.  

Yllä olevista syistä minä olen kokenut tämän ruokavalion omakseni, sinulla se voi olla jokin toinen.  Olemmehan kuitenkin yksilöitä, ja meillä on omat näkemyksemme ja aatteemme asioihin. Toivottavasti tekstistäni oli apuja ja ehkä ideaa kokeilla olisiko ketogeeninen ruokavalio kuitenkin sinun juttusi ja tukisi aatteitasi ja arvojasi. Netflixissä on dokumentti The Magic Pill -joka kertoo juuri tästä ruokavaliosta ja edustaa hyvin omia arvoja ja aatteitani. Suosittelen vilkaisemaan!

Miksi se sinun ruokavaliosi on sinun juttusi?

Laihduttaminen - se yksinkertainen salaisuus onnistumiseen.

Olen joskus mainostanut itseäni ikuisena laihduttajana. Sellainen mä olen ollutkin. Ikuinen laihduttaja on juuri sellainen, joka pari-kolme viikkoa pystyy pysymään uusissa elämäntavoissaan, joka loppujen lopuksi palaa takaisin lähtöruutuun erilaisten tekosyiden voimin. Tällaiset ihmiset eivät vain yksinkertaisesti ole mieleltään siinä tilassa, mitä se tuloksien syntyminen vaatii. Tällainen ihminen myös herkästi tarttuu pikalaihdutuskeinoihin, jotka lopetettua tuovat ne tiputetut kilot takaisin, monesti myös vielä vähän enemmänkin.

Myönnän siis olleeni heikko ihminen. Tutustuin kuitenkin karppaukseen, joka tunnetaan nykyisin ketodieettinä, jo ensimmäisen kerran vuonna 2010. Vasta 9 vuotta myöhemmin ymmärrän miksi sen pitää olla elämäntapa, eikä mikään pikadieetti. Olen ollut myös mieleltäni ikuinen laihduttaja, eikä minulla ole ollut tavoitteita. Voin kuitenkin sanoa, että minulla on ollut 9 vuoden aikana kuitenkin yksi hetki, jolloin olen ollut motivoitunut ja halunnut saavuttaa tavoitteeni. Se oli 3kk ennen plussa testin tekemistä Kristianista. Tästäkin on aikaa jo 5 vuotta!

Pystyn myöntämään oman tappioni. Olen mainostanut itseäni laihduttajana, treenaajana ja jakanut motivaatiovinkkejä. En ole kuitenkaan saavuttanut mitään tuloksia. Uskon, että moni siellä ruudun toisella puolella sanoo samaa, miten et ole saavuttanut tuloksia, jos mainostat itseäsi laihduttajana? No yksinkertaisesti se syy tuli jo. Mielentila ei ole ollut oikeanlainen, jotta tuloksia olisi saanut aikaan. Oikea mielentila on avain kaikkeen!

Mainostin jo ensimmäistä #nobuy2019 haastetekstiä kirjoittaessani, kuinka tämä vuosi tulee olemaan muutosten vuosi. Sitä se juuri onkin! Mieli on seesteinen, uskoakseni haasteen myötä, joka on vaikuttanut siihen, että pystyn toteuttamaan vihdoin laihdutusprojektini! Haluan saavuttaa tuloksia ja nauttia hyvästä ruoasta. Nyt voin lopulta sanoa, että vihdoin saan sen mitä haluan, kärsivällisesti sitä odottaen!

Laihtuminen on siis yksinkertaisesti sitä, että sinulla on elämäntapa, jota haluat noudattaa. Ennen kaikkea se on sitä, että haluat muutosta. Isoin osa laihtumisessa on kuitenkin se, mitä ajattelet ja miten ajattelet. Sen kun saat ensimmäisenä kuntoon, muutoksia tapahtuu ja niistä tulee pysyviä! Anna siis itsellesi ensin aikaa, ennen kuin pyrit tekemään muutoksia. Tee myös ne muutokset ensin pienin askelin, sillä pienistä puroista kasvaa aina isompi puro. Tällöin asioita on helpompi käsitellä ja et tunne itseäsi ahdistuneeksi tai stressaantuneeksi kaikesta uudesta.

Alla vielä vähän motivaatiota itse kullekin. Kuvien välillä ei ole kiloja tippunut yhtään! Peili ja mittanauha kuitenkin kertoo enemmän kuin vaaka, ja sen huomaa, sillä olen kuitenkin laihtunut kaksi vaatekokoa. Älä siis luota vaa’an näyttämään lukuun, vaan mittanauhaasi ja peiliisi!  Tsemppiä!

Kerro ihmeessä omasta taipaleestasi! Miten menee ja miten itse olet löytänyt oikean mielentilan!

Mistä nimen muutos?

Olin jo pitkään miettinyt jotain muutosta blogiin, sillä vanha nimi Kat von Yvon kuulosti liian ulkomaalaiselta siihen nähden, että blogia kirjoitetaan vain suomeksi. Halusin myös tuoda enemmän esiin sen, että bloggaan perhelifestylen lisäksi myös omasta elämäntavastani, joka on ketogeeninen ruokavalio, suomalaisille tutummin vähähiilihydraattinen ruokavalio tai karppaus.

En muutenkaan tuntenut enää pitkään aikaan mitään yhtäläisyyttä blogiin, juuri sen nimen perusteella. Blogin nimi kun on kehitetty monta vuotta sitten aikana, jolloin blogi käsitteli enemmän vain lifestylea. Yritin silloin myös aikanaan olla jonkin sortin muotibloggaaja, mutta en tuntenut sitä ikinä omakseni.

Tunnen omakseni sen, että tämä elämäntaparuokavalio on se minun juttuni ja haluan tuoda sitä enemmän julki maailmalle. Rakastan myös ruoanlaittoa, joten blogissa tulee jatkossa näkymään paljon enemmän reseptejä omaan ruokavalioon liittyen! Lyhyesti, haluan jakaa elämäntapani tuomaa energiaa ja ilosanomaa myös lukijoilleni, perhelifestylea unohtamatta!

Toivottavasti viihdyt blogini parissa myös jatkossakin, ja saat inspiraatiota omaan elämääsi blogistani!

Teehetki: Miksi ollaan kiinnostuttu siitä mitä toinen suuhunsa laittaa tai on laittamatta?

Teehetki on blogini oma postaussarja, jolloin käsittelen yhtä tiettyä aihetta. Kirjoitan siitä oman mielipiteeni tai kokemukseni aiheeseen liittyen, joko suoraan tai pohtien.

Ruokavalio. Miten muiden ihmisten tuntuu olevan vaikea käsittää sitä, miksi joku syö elämäntapanaan niin kuin syö? Tänään kuulin kahvipöydässä, kuinka ihmeteltiin sitä, miksei joku voinut syödä puolikasta lettua, koska välttelee hiilareita. ”Eihän siinä kauheasti ole hiilaria”, ”Miten se puolikas lettu voi vaikuttaa ruokavalioon?”. Melkein sama kun menisi tuputtamaan vegaanille kinkkuleikettä, ettet sä siihen yhteen palaseen kuole, jos vähän maistat tai gluteenittomalle normijauhoista tehtyä pullaa.

Jos on päättänyt ottaa elämäntavakseen minkä tahansa ruokavalio muutoksen, jättämällä jotain pois tai ryhtymällä ihan täysin vegaaniksi, siinä polulla nimenomaan pysytään. Jos siitä poikkeaa, monesti on vaikea palata takaisin omalle polulle. Muutenkin, mitä toisten syömiset kenellekkään kuuluu? Ei mitenkään. Tätä on havaittavissa varsinkin vanhempien ihmisten kohdalla, koska me ruokavaliomuutoksia tehneet teemme elämästämme hankalaa. Ei, päinvastoin, teemme elämästämme helpompaa ja parempaa.

Elämäntapa ruokavalio kun vaikuttaa omaan hyvin vointiin ja jaksamiseen. Miksi haluaisimme palata siihen paskaan oloon, mitä se oli ennen kuin jätimme viljat tai sokerin tai sen lihan pois ruokavaliostamme? Niimpä. Samalla voi kysyä ihmettelijöiltä, että miksi syöt tuota ja tuota, vaikka huomaat itsekkin, että se tekee yleisvoinnistasi huonon ja vaikuttaa jaksamiseesi?

Musta on todella ihanaa huomata kuinka sukupolvesta toiseen ruokavalioon kiinnitetään paremmin huomiota! Omanlaisensa löytää vain etsimällä sen, joka itselleen sopii. Joku sallii jotain pientä joskus,joku ei ollenkaan. Itselleni sopii vähähiilihydraattinen ruokavalio ja siskolleni vegaani ruokavalio. Kumpikin ollaan onnellisia, yleisvointi on hyvä ja kuuntelemme kehoamme ja sen tuomaa sanomaa. Sen kyllä huomaa pian, jos jokin ei sovi, sillä kehomme on temppelimme, ja se ilmoittaa kyllä, kun jokin on huonosti.

Itse olen huomannut omassa ruokavaliossani sen, että jaksan paremmin, nukun levollisemmin, nälkä ei vaivaa, verensokeri pysyy tasaisena ja ennen kaikkea, ruoka maistuu taivaalliselle! Itselle avautui ihan uusi maailma jätettyäni sokerit, viljatuotteet ja turhat hiilarit pois, sillä makuaisti parani ja näin ollen, kaikki maistuu hyvältä ilman mitään makeutusta. Jopa marjat maistuvat liian makeilta. Yleinen hyvinvointi ei voisi olla tämän paremmin.

Joten, miksi emme vain lakkaisi ihmettelemästä toisten syömisiä ja keskityttäisiin vain siihen, mitä itse syömme ja nautimme. Tämä olisi kaikille todellakin ihan fine. Tämän johdosta olisi hyvä poistaa myös virallisterveelliset suositukset, vaikkakin ne on suosituksia, jotkut ottavat ne aivan liian tosissaan. Muutenkin päiväkotien ja koulujen ruoka-aineet pitäisi vapauttaa ja antaa keittäjille näin olen vapaat kädet tarjota erilaisia ja makuisia ruokia, ja lapsille itselleen vaihtoehdon valita sitä mitä haluaa.