Minä olin tässä jonkin aikaa hukassa. Viime osan jälkeen, meille kotiutui ripuli, jonka jälkeen flunssa, joten sairastellessa ei viitsinyt liikkua, että joskus paranee. Noh, sitten se liikunta vähän jäi senkin jälkeen ja syömisetkin ovat olleet mitä sattuu tässä kesäauringosta nauttiessa. Paino ei kuitenkaan tänä aikana noussut, mutta ei se laskenutkaan, kuitenkin ihan hyvä, että jo laihdutetut kilot on karistettu, eivätkä tulleet takaisin.
Nämä ehkä kuulostavat tekosyiltä, mutta koko mieli on vaikutuksissa koko kehoon. Kun mieli ei voi hyvin, eikä saa ajatuksiaan siihen, mihin haluaa, tulee tehtyä kaikenlaista tyhmää, kuten oltua laiska ja herkuteltua. Eilen minä kuitenkin päätin, että hei, voisi lähteä Lulun kanssa katsomaan, paljon meiltä tulee matkaa laavulle ja takaisin, jos sinne vaikka joskus eksyisi paistamaan makkarat. Ja heti helpotti! Oli ihana nauttia kahdenkeskeisestä ajasta koiran kanssa, käytyä katsomassa kivoja maisemia ja ennen kaikkea se oma aika ja kiva ilta-aurinko! Lulu nautti myös, kun näki sorsia ja pääsi vähän viilentymään kotimatkaa varten.
Vielä kun pääsisi tästä makeannälästä niin kaikki olisi loistavasti jälleen kerran! Pitäisi kyllä vähän malttaa mieltänsä noiden vähähiilihydraattisten leipomuksien suhteen ja hakea apteekista kromia, mutta kun on kesä ja kesästä on kiva nauttia. Vielä on mielen kanssa töitä, mutta kyllä tämä tästä ajan kanssa.
Vielä kun pääsisi tästä makeannälästä niin kaikki olisi loistavasti jälleen kerran! Pitäisi kyllä vähän malttaa mieltänsä noiden vähähiilihydraattisten leipomuksien suhteen ja hakea apteekista kromia, mutta kun on kesä ja kesästä on kiva nauttia. Vielä on mielen kanssa töitä, mutta kyllä tämä tästä ajan kanssa.
Haluaisitteko seuraavassa osassa hieman ruokapäiväkirjaa? | Miten olet itse saanut kadonneen motivaation takaisin, ja miksi se katosi?